Yhdeksän päivää pelkkää lötväilyä edessä. Voiko parempaa toivoa? Eipä oikeastaan. Vielä kun aurinko aurinko paistaisi, kaikki olisi täydellistä. Kuppi kahvia kelpaisi myös.
Tässä päivässä kivaa on myös, että ihanat ystävät tulevat katsomaan näytöstä <3 tuitui.
Tukka laittamatta, säälittävä nuttura käsiin hajoamassa, reittä pitkin kiipeää silmäpako ja kaapin perukoilta vedetty vuosia vanha lerppaneule (joka sekin reikiä täynnä). Siinä on asu jo henkisesti lomalla olevalle väsyneelle lukiolaiselle. Huulipuna sentään saa edes vähän näyttämään siltä, että vielä roikun kiinni elämässä. Nyt voin huokaista, vaihtaa meikit 60-luvulle, hypätä näyttämölle ja unohtaa oman elämän hetkeksi. Huippua!
Ihanaa lomanalkua kaikille sieluntovereille ja niille, joiden loma vetelee viimeisiään kovin paljon tsemppiä arkeen palaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti