Keväisin tahdon aina hirveästi värejä. Vaatteisiin, meikkeihin, hiuksiin (!) ja niin edelleen. Tällä kertaa päätin hetken mielijohteesta aloittaa hiuksista. Se oli joskus öisillä pikkutunneilla kun ilmoitin Saanalle että en jaksa enää tummia värittömiä hiuksiani, vaan tahdon jotain eloa. Seuraavana aamuna hiusvärihyllyn edessä käteen jäi suunniteltua punaisempi väri, koska miksipäs ei?
Kaksi vaalennusta ja väri myöhemmin, tunsin itseni Jessica Rabbitiksi, joten voisin sanoa että onnistuttiin. Ehkä edes hetken viihdyn tämän värisissä merenneitohiuksissa. Todennäköisesti jossain vaiheessa palaan hieman maanläheisempään punertavaan, mutta nautin näistä nyt kun ne ovat räiskyvän punaiset ja kauniisti latvoihin tummenevat.
Lomailevan elämä on tähän asti koostunut syömisestä, netflixistä, Oscareista (joiden pukuloistoa on ehkä analysoitava jossain vaiheessa) ja Oscareiden jälkeen nukkumiseen käytetystä unipäivästä (se on ihan okei nukkua seitsemän tunnin päikkärit)
Tänään uskaltauduin jo ihmisten ilmoille täältä pesäkolostani ja koko perhe otti suunnan Pyynikin näkötornille. En ollut ikinä käynyt siellä, mutta nyt ainakin paikka jäi mieleen (lähinnä taivaallisen munkin takia).
Toivoisin edes vähän aurinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti