keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Paint It Red

Kävelin neljän jälkeen mummille ja vaarille auringon paisteen seuratessa olan takana. Hurja kuvitella, että vielä muutama viikko sitten neljältä olisi jo hämärtänyt. Taisin hymyillä koko matkan, sillä monet vastaantulijat katsoivat hämillään eivätkä olleet varmoja pitikö hymyillä takaisin vai ei. Moni ei hymyillyt.

Kirpakka pakkaskeli oli kaunis, mutta tiet olivat paikka paikoin niin jäisiä, että piti edetä luistelumenetelmällä. Pakkasilma sai myös nenän vuotamaan, mutta hymy vain levisi kasvoilla kun vedin esiin taskusta Tigerista ostetut super somat nenäliinat. Se, joka keksi painaa nessuihin söpöjä pin up -tyttöjä ansaitsee kädenpuristuksen.



Olin tänään itsekin vähän pin up tunnelmissa pukeutumiseni kanssa (vaikka se minun kohdalla aika tavanomaista onkin). Unohdan aina kuinka paljon tykkään noista vanhoista Leviksistäni. Ne istuvat kuin mittatilaustyönä tehdyt ja ovat mukavaa vaihtelua nykyajan nihkeille stretch-pillifarkuille. 







Olen usein kovin laiska käyttämään asusteita, mutta nyt olen yrittänyt kunnostautua. Vintage-tyylisten asustevarantojeni pikkuhiljaa kasvaessa, on mukava lisäillä pukeutumiseen pieniä yksityiskohtia. Tänään aamulla laatikoita kaivellessani käteen osuivat nuo mummin vanhojen silmälasien kehykset ja totesin niiden näyttävän kovin kivalta kasvoillani. Ne pääsevät todennäköisesti vakiasusteiden joukkoon.

Enää puolet viikosta jäljellä. Aina se viikonloppu (ja nyt myös lomalomaloma!!) lopulta tulee. Minun suusta kuule usein: 'Joko nyt on perjantai, mihin koko viikko hävisi?' Ehkä ajantajussani on jotain vikaa. Päivät ovat päässäni yhtä sekasotkua ja minulle on oikeastaan samantekevää onko torstai vai maanantai. Koitan elää hetkessä, miettimättä ajankulkua sen enempää. Silloin on helpompi nauttia niistä pienistä jutuista jotka arjessa ilostuttavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti