Se oli jo kolmas kerta viikon sisällä. Sisällä heräsi tunne, että pitää kirjoittaa. Olen kuitenkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että blogi on päässyt turhan pölyiseksi ja minua inhotti ajatus vanhoista typeristä teksteistä.
Kevät on uusien alkujen aikaa, joten päätin tämänkin asian saralta aloittaa puhtaalta pöydältä. Kulutin puoli tuntia poistaen joka ikisen vanhan tekstin. Tuntuu jännittävältä. Osa menneisyyttä pyyhkiytyi pois. Päätin myös, että en pahoittele jos vietän joskus aikoja kirjoittamatta, elämässä on tärkeitä hetkiä jotka pitää kokea, eikä välttämättä heti arkistoida.
Ajattelin myös päivittää ulkoasun hieman tuoreempaan. Nykyisen bannerin kuvat ovat muistaakseni vuodelta 2012. Kasvua on tapahtunut huomattavasti ja nykyään kuvat pistävät vaan nauramaan entiselle hupsulle minälleni. Hupsu olen edelleen, mutta ehkä erilailla. En enää kuvittele tietäväni kaikesta kaikkea, vaan hyväksyn että en tiedä.
Aion jatkossakin itsekkäästi täyttää blogin kasvoillani ja turhilla kertomuksilla päivistäni, joina ei oikeastaan tapahdu mitään. Tykkään tarinoida, vaikka aina ei olisikaan asiaa. En ole ihan vielä päättänyt kirjoitanko suomeksi vai englanniksi vai keksinkö ihan oman kielen, mutta nyt tuntui oikealta käyttää ihan ikiomaa äidinkieltä. Joskus kielikylpy ihan vain kotimaisesti virkistää.
Päivien pidetessä hymy ihmisten kasvoilla viipyy kauemmin ja tarttuu myös minuun. Näinä kevään ensimmäisinä päivinä hymyilyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti